putus-putus
(pu.tus-pu.tus)
adverbia (r)
berkali-kali putus; selalu putus saja; (adverbia)
sumber: kbbi3
Kata-kata Terkait
berkeputusan,
berputusan,
keputusan,
memutus,
memutuskan,
pemutus,
pemutusan,
putus,
putusan,
terputus,
terputus-putus,
terputuskan,